Kun olin 7-vuotias, halusin alkaa soittamaan pianoa, niin kuin isoisänikin. Se oli soitin johon olin päässyt jo tutustumaan monet kerrat mummolassa, joten se tuntui luonnolliselta valinnalta. Rakastin pianon ääntä, joka inspiroi minua myös keksimään omia sävellyksiä. Yhdeksän vuotta soitin klassista pianoa, lauloin kuorossa ja opiskelin musiikin teoriaa. Viimeisimmät vuodet alkoivat kuitenkin tuntua siltä, etten enää nauttinut harrastuksesta yhtä paljon kuin ennen. Aloin kaivata jotain muuta...

​

Se jokin muu tuli vastaan yläkoulussa, kun musiikin tunnilla pääsimme kokeilemaan rumpujen soittoa. Se tuntui yllättävän helpolta ja muistankin opettajan sanoneen, että "sinustahan voisi tulla rumpali". Enpä tuolloin vielä tiennyt, että niin todella kävisi. 

​

Rumpali minusta saattoi kyllä tulla ihan vahingossa. Kun musiikin valinnaisryhmän bändin rumpali loukkasi kätensä eikä pystynyt esiintymään koulun juhlassa, minä hyppäsin puikkoihin. Siitä se sitten lähti. Innostuimme kaveriporukalla bänditouhuista niin paljon, että perustimme yläkoulun loputtua oman tyttöbändin nimeltä Avidé, jolla teimme myös levyllisen omaa musiikkia, osallistuimme bändikilpailuihin ja keikkailimme ympäri Etelä-Pohjanmaata ja vähän muuallakin Suomessa.

​

Bändistä ja musiikista tuli minulle todella tärkeitä ja rakastuin rumpujen soittoon yhä enemmän. Halusin oppia lisää. Paikkakunnallani Ylihärmässä ei ollut mahdollisuutta opiskella rumpujen soittoa, joten oli opeteltava itse. Hankin oppikirjan ja harjoittelin komppeja mummolan kellarissa. Sain myös muutaman kerran opastusta parilta lukion opettajalta sekä tuttavilta.

​

Lukion ja yhden välivuoden jälkeen en vielä ollut varma, mitä elämältä todella halusin. Ystäväni vinkkasi eräästä pop&jazz konservatoriosta, joka sijaitsi Torniossa. "Haetaanko sinne?", hän kysyi. Aluksi ajattelin, että hän vitsaili, koska Tornio tuntui hyvin kaukaiselta enkä ollut käynyt Oulua korkeammalla. Mutta me haettiin. Ja päästiin sisään.

​

Tornion pop&jazz konservatorio Lappia oli minulle kuin taivas maan päällä. Lukion jo käyneenä sain keskittyä vain ja ainoastaan musiikin opiskeluun ja päästä tutustumaan muihin samanhenkisiin ihmisiin. Luokkamme jaettiin kolmeksi eri bändiksi, jolloin syntyi toinen bändini nimeltä IIRIS. Aloimme keikkailla melko nopeasti ja vähitellen meistä kehittyi ammattilais-bilebändi, jonka ohjelmistoon kuului sekä suomen- että englanninkielisiä hittejä, aina 80-luvulta tähän päivään. Keikkailimme mm. erilaisilla festareilla, Levin Maailman cupin avajaisissa, Ruotsin ja Viron laivoilla, yökerhoissa ympäri Suomea sekä erilaisissa yksityistilaisuuksissa. Teimme jonkin verran myös omaa musiikkia.

​

Muusikoksi valmistumisen jälkeen hain opiskelemaan musiikkipedagogiksi Oulun ammattikorkeakouluun. Haave soitonopettajan työstä alkoi muodostua jo Torniossa. Halusin opettajaksi, koska se tuntui minusta jotenkin luontevalta jatkumolta muusikoksi valmistumisen jälkeen. Ajatus siitä, että saisin jakaa tietoani muille ja opettaa sitä mitä itse rakastan, tuntui parhaalta mahdolliselta päätökseltä. Vihdoinkin olin löytänyt oman juttuni! Olen aina ollut luonteeltani auttavainen ja ottanut vastuuta kantaakseni. Jo Torniossa opiskellessani aloin opettaa rumpujen soittoa Tervolan kansalaisopistossa. Tykkäsin työstä kovasti joten päätin hankkia siitä itselleni ammatin. 

​

Valmistuin musiikkipedagogiksi keväällä 2013 Oulun ammattikorkeakoulusta ja samana vuonna perustin oman yrityksen, Musiikkikoulu Groovehousen. Pari ensimmäistä vuotta toimin yrityksessä yksin ja pidin rumputunteja. Minulla oli jo haave kokonaisesta musiikkikoulusta, mutta halusin aloittaa pienesti ja kasvattaa toimintaa vähitellen.

​

Nykyään Musiikkikoulu Groovehouse työllistää 15 työntekijää ja tarjoaa opetusta laulusta ja useista eri soittimista. Lisäksi tarjolla on muskareita sekä bändiopetusta.

​